Yli-Iin Niemelä-Kakko sukuseura

Historia

Suvun historiaa Yli-Iissä on selvitetty 1500-luvulta saakka. Tietoa on koottu julkaisuihin Karjalankylän raivaajia (julkaistu kesällä 2008) sekä Voimana luottamus. Konrad Niemelä paikallisyhteisön luottomies (2000)

Sukuseuran toiminnan alkaessa tiesimme, että suku on vanhimpia sukuja Yli-Iin Karjalankylässä. Niemelän tila on säilynyt saman suvun halussa 1500-luvun lopulta alkaen. Sukututkimuksen edetessä on huomattu, että Niemelän tilan otti haltuunsa viimeistään 1599 Kakon sukuun kuuluva Yrjö Sigfridinpoika. Hänen isänsä oli Sigfrid Larsson Kackoi, jonka tila oli ilmeisesti Hökkärannalla eli vastapäätä Kakontörmää. Kakontörmä lienee suvun kantapaikka. Sigfridin isä oli puolestaan Lars Erichsson eli Lasse Kackoi, joka mainitaan jo vanhimmassa veroluetteloissa vuodelta 1547. Hän toimi myös lautamiehenä. Lasse oli siis Erich Kakon poika. Veroluetteloiden tiedot eivät häneen ulotu, mutta oletettavaa on, että hän oli syntynyt 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa. Hänellä oli viisi poika, jotka jälkeläisineen asuttivat laajasti Karjalankylää.

rukinlapa
Niemelän tilan rukiin lapa vuodelta 1804

Kakon suku on suurella todennäköisyydellä lähtöisin Karjalan kannakselta, Viipurin ja Terijoen seutuvilta. Karjalankylän nimitys tulee juuri Karjalasta muuttaneista asukkaista. Kakon suvun piirissä on kulkenut sanonta, jonka mukaan he olisivat lähteneet Kämärien kanssa pakanana miekkalähetystä pakoon Karjalan kannakselta. Kämärän kylä sijaitsee Terijoen lähellä.

Milloin he tulivat näille asumapaikoille? Novgorodin (myöhemmin Venäjä) hallitsijat kerskuivat kristillistäneensä Karjalan asukkaat jo 1220-luvulla lähes kokonaan. Ruotsi valloitti Kannaksen ja teki ristiretken vasta 1293, jolloin mukana oli myös Västeråsin piispa. Novgorod ei tyytynyt kuitenkaan tähän. Taistelu oli kuumimmillaan 1310-1320-luvuilla. Tuolloin Novgorod ja Ruotsi taistelivat Karjalan kannaksen herruudesta. Juuri noihin aikoihin karjalaisia muutti Pohjoiseen rauhallisimmille seuduille. Suvun piirissä säilynyt sanonta sopii hyvin juuri noihin aikakausiin. Professori Jouko Vahtolan mukaan he asuttivat erityisesti Kemi- ja Iijokivartta. Pähkinäsaaren rauha toi vakauden Kannakselle, mutta vaikutti sen, että pohjoisessa rajan pohjoispuolelle pakoon lähteneet joutuivat kohtaamaan vainolaisen vihaa 1400- 1500-luvulla useaan eri otteeseen. Vasta Täyssinän rauha 1595 lopetti vihollisuudet.

Uudisasukkaita Iijoen varrelle houkutteli runsaat kalansaaliit ja laajat erämaat. Uudisasukkaat kaskesivat uudispeltoja jokivarteen. Viljely ja karjanhoito kasvoivat vähitellen yhä merkittävämmäksi. Tervanpoltto 1700-luvulta alkaen liitti Iijoen talonpojatkin aikansa maailmantalouteen. 1800-luvun puolesta välistä alkaen puun myynti ja sahaus antoi lisätuloja talonpojille. Kalastus, metsästys, maatalous ja metsätalous ovat antaneet talonpojille mahdollisuudet elämään Iijoen varrella. Karjalankylän raivaajat ansaitsevat kunnioituksemme.

Lisää suvun historiasta kirjoissa Karjalankylän raivaajia (julkaistu kesällä 2008) ja Voimana luottamus. Konrad Niemelä paikallisyhteisön luottomies (2000).